Työmaakokous no 12

Istun työmaakopissa. Kello on 9.. noin 9. "Työmaakokous no 12 alkaa.."  Edessäni on uusi aikataulutus: 25 eri työvaihetta on jaettu viikoille. Milloin tehtävät alkavat ja milloin päättyvät. Kuvio on hankalan näköinen, mutta se avautuu hetken silmäilyn jälkeen. Kuka tuon kaiken hallitsee.

Katselen ihmisiä ympärilläni. Kukin saa vuorollaan puheenvuoron ja kertoo omasta alueesta kuin vanhempi lastensa opiskelusta. Rakkaasta asiasta on mukava kertoa. Lisäksi ihmisten puheesta kuvastuu asiantuntemus. Ja sitähän tässä pöydän ympärillä on paljon. Jotkut tietävät yhdestä asiasta kaiken. Toiset kaikista asioista vähän. Itse kuulun ryhmään, joka yrittää ymmärtää kaikkia. Kaikki kuitenkin puhuvat uudesta lukiostamme.

Köhöm .. sitten on minun vuoro sanoa jotain mieltä askarruttavaa. "Aikataulutus. Niin miten käy, jos aikataulutus ei kuitenkaan pidä?"  En tiedä, onko loukkaavaa edes epäillä että aikataulu - niin upeasti laadittu - ei pitäisi. Kenen vika se sitten olisi.  Oma huoleni liittyy tavaran toimittajiin. Tarjouspyynnöissä pitäisi esittää, milloin pöytien pitää olla paikoillaan.

Kokous etenee rivakasti käsikirjoituksen mukaan. Pysytään tiukasti asiassa ja vaan asiassa. Kokous päättyy klo 10.19.  Kokouksen jälkeen iv ja springler asennus  käyvät yhdessä  katsomassa auditorion kattoasennusta.  Molempien pitäisi saada työnsä tehtyä, mutta paikka on niin tavattoman ahdas. Huomaan, että vieläkään en muista kaikkien nimiä, mutta muistan mikä oli heidän vastuualueensa: akustiikka, sähkö..jne

Palaan autolle. Olen tyytyväinen kokoukseen. Asiat etenevät eikä mitään fatal erroria ole vielä tullut,  pientä viilaamista vaan. Mielessä pyörii ajatus, että palaan huomenna katsomaan sisätiloja vapaa-aikakoordinaattorin kanssa. Jokohan mattoja on laitettu. Miltä näyttää vihreä aulan lattia ja tummat laatat. Se nähdään huomenna.

Yrittäjyyskurssin parhaat saivat palkinnot

Lukiossamme on jo perinteenä ollut, että yrittäjyyskurssin parhaille Kangasalan yrittäjät ovat palkinneeet  penkkareiden yhteydessä. 
Tänä vuonna palkinnon saivat Santeri Koivumaa ja Sampsa Sallomy.

Yrittäjyyskurssin yhteydessä on puhuttu myös sisäisestä yrittäjyydestä. Kipinästä joka motivoi sisältäpäin tekemään asioita ja pyrkimään päämäärään. Tällaisia asioita koulussa on syytä pitää esillä. Pelkkä selviytyminen kursseista ja lukion suorittaminen ei anna elämää varten suuria lisäarvoja.  On muistettava, että elämää on myös lukion jälkeen. Silloin täytyy löytyä yrittäjyyttä, jolla elämän haasteista selvitään.  motivaatiota erilaisiin tehtäviin on koulu tehnyt tehtävänsä.

Jos olisin abi - mitä tekisin nyt.

Takana penkkarit ja ilo päivittäisen koulutyön päättymisestä. Mutta mitäs nyt? Onko nyt sitten vapaata siihen asti kun täytyy muistaa ne yo-kokeet?   Jos olisin abi,

1. En lähtisi millekään lomamatkalle. Sen sijaan voisin varata lomamatkan välittömästi kun kirjoitukset ovat osaltani ohi tai vasta sitten kun pääsykokeet on  ohi. Mukava ajatus olisi edessä odottava palkinto.

2. Tekisin itselleni jokaiselle päivälle lukujärjestyksen. Milloin syön. milloin ulkoilen ja milloin luen..

3. Aamulla heräisin normaaliin aikaan klo  7. Aamutoimet sekä lehden luku. Sitten  lukisin reaaliaineita, jotka vaativat virkeitä aivoja,  jotta tietoja jää hyvin päähän. Ruokataukoni-  noin tunti - olisi siinä 11.30 esim. kavereiden kanssa koululle lounaalle. Sen jälkeen vaihtaisin ainetta: Matematiikkaa tai kieliä  Kello  14 kahvin  juonti ja puolen tunnin paussi. Sitten jatkaisin kieliä tai matikkaa. Sitä mitä viimeksi en lukenut. Noin 16.30 ruokatauko tai välipala. Kello 17 -18.30 valmistautuisin seuraavaan päivään. Katsoisin läpi reaalin asioita ja suunnittelisin iltapäivän työskentelytuokioita. Ennen tv katselua tekisin kävely/juoksulenkin.

4. Jos en löytäisi kotoa sopivaa työpistettä, niin menisin esim kirjastoon.  Hyvät kaverit voisi valjastaa samaan ohjelmaan, niin siinä olisi sitten vähän sekä seuraa että itsekurin lisääjää. Lisäksi vaikkapa matikan probleemeja voisi ratkoa yhdessä.

5. Tentteihin valmistautuisin niin, että minulla olisi periaatteessa jokaiseen tenttiin sekä tehtynä ennakkomateriaali että omia kysymyksiä, joita eri aineista on herännyt.

7. Viikonloppuna voisin pitää yhden täysin vapaan päivän. Työn levon vuorottelu on tärkeää jo senkin vuoksi että aivot pääsevät rakentelemaan opituista asioista uusia rakenteita.


Näin minä tekisin. Näin muuten on tehnyt aika moni, joka on oikeasti halunnut menestyä ylioppilaskirjoituksissa. Yllätys ei ole se,  että moni on kyennyt kirjoittamaan paremmin kuin mitä koulumenestys olisi ennustanut.

Viimeiset abit lähtivät Tapulinmäeltä - vanhat jäi

 

Vuosittainen vallan vaihto lukiolla sujui entiseen malliin. Penkkareissa nähtiin runsaasti erilaisia pukeutumisteemoja. Oli hippejä, pellejä, sotilaita, poliiseja, kardenaaleja, piispoja, enkeleitä valkoisia ja tummia, ritareita, japanilaisia taisteluritareita jne. . Mistä näitä hahmoja oikein syntyy.

Abit tarjosivat  penkkaripäivään ohjelmaa luokissa ja päiväshown koko lukiolle salissa. Vanhoja penkkariperinteitä kunnioitettiin virittämällä opettajakunnasta laulu. Ihan 70-80-lukujen malliin. Lisäksi opettajien karrikatyyrejä oli toistettu videolla.

Päivä päättyi penkkariajeluun. Haikeana katsottiin kun viimeiset abit lähtivät ajelulle. Näin päättyi v.1958 alkanut perinne. Ja tyylikkäästi se päättyikin.

Ilta toi mukanaan vanhojen tanssit. Pitkäjärven koulu oli ääriään myöten katsojia. noin 470 maksanutta katsojaa oli seuraamassa vanhojen tanssia. Katsomo oli ääriään myöten täynnä. Heljä Lehtola ja Petri Erholzt olivat jälleen kerran saaneet opiskelijat näyttämään oikeilta tanssijoilta.

Uutuutena tänä vuonna oli Reilu Vanha stipendi. Se jaettiin nyt ensimmäistä kertaa. Vanhat saivat netissä äänestää reiluimman kaverin. Nordea Kangasala lahjoitti stipendin. Reiluimmaksi vanhaksi äänestettiin Janne Riitakorpi.

Juhla jatkui iltamyöhään. Ykkösistä oli koottu teho tiimi, joka avusti keittiömestaria tarjoilussa. Roudauksessa taisi allekirjoittanutkin olla mukana. Iltapuhde päättyi klo 23.10, jolloin viimeisetkin ykköset pääsivät viimein ansaitulle yölevolle. Koulupäivälle tuli pituutta

Perjantaina vanhat jatkoivat siitä mihin illalla jäätiin. Tanssia näytösluontoisesti yleisönä koulun ykköset. Sitten vielä muille kouluille esiintymään.  Välillä vanhojen  kahvitus. Ja lopuksi vielä tanssia myös vanhusten iloksi.

Vanhat ovat ansainneet perjantain illallisensa ja yhdessäolon. Toivottavasti projekti opetti myös paljon yhdessä tekemisestä. Kun kaikki tekevät parhaansa - tulos on todella loistava. Tulosten eteen on joskun nähtävä vaivaa ja sitten voi onnistumisista iloita. Ja useinpa se juuri työn eteen tehty ponnistelu ja onnistuminen tuo parhaan tyydytyksen.

Potkiaiset mallia 2012

Kaikki on valmista. Keittiömestari Markus antaa vielä viimeiset ohjeet ykkösen tarjoilutiimille. "Jokainen ottaa oman pöydän ja huolehtii siitä.." On alkamassa Kangasalan lukion perinteinen potikiaisateria. Syödään vähän tavallista tyylikkäämmin vähän herkullisimmissa merkeissä. Pidetään puheita ja pientä ohjelmaa: vähän niinkuin pitkän kaavan mukaan..

 "Tervetuloa potkiaisaterialle.. Haluamme toivottaa teille onnea kevään koitoksiin.. Elämänhallinnasta kiinnipitäminen on tärkeä taito sekä nyt keväällä että siitä eteenpäin.. "  Näillä ajatuksilla toivotin abit tervetulleiksi yhteiselle lounaalle.."   Ja sitten eikun salaatin kimppuun ja ruokajuomaksi aqua minerale.

 Tarjoilu toimi ja ennenkuin huomasimmekaan oltiin jo pääruoka - gourmee lohi - syöty. Pääruuasta päästyä on puheitten paikka.  Ryhmänohjaaja Kiti Kelloniemi kiitti abeja yhteisestä ajasta ja toivoi kaikille onnea elämään. Kuvakavakaldiin oli kerätty muistoja lukioajalta.

 Kakkosten puheenvuoron jälkeen päästiin jälkiruokaan käsiksi. Kakkua ja kahvia! Sitten olikin kiire jo lyhyen englannin kuuntelukokeisiin.

Perinteet ovat tärkeitä ja tänä keväänä pohdiskelemme opettajien kanssa miten perinteet siirtyvät uusiin tiloihin. Mitä otetaan, mitä jätetään ja mitä muutetaan. kehitelläänkö jotain aivan uutta.

Kevään ylioppilaskirjoitukset alkoivat viimeistä kertaa vanhassa lukiossa

Varma kevään lähestymisen merkki ovat yo-kirjoitusten alkaminen. Jälleen kerran uudet kirjoittajat tavoittelevat parasta mahdollista tulosta kirjoituksissa. Samat rutiinit: eväiden tarkastus, viimeiset ohjeet, kysymysten jako ja sitten toimeksi "kirjoitus alkaa 9.09 ja päättyy klo 15.09."

 Paljon on keskusteltu jälleen kerran ylioppilaskirjoitusten toimivuudesta. Pitäisikö kirjoituksia muuttaa muistitiedon soveltamisesta enemmän tiedonhaun ja tiedon käsittelyn suuntaan. Tietotekniikan kehittyminen mahdollistaisi jo nyt tietokoneiden hyväksikäytön kirjoituksissa. Tällöin koneella ei pääsisi välttämättä surfaamaan ihan mihin tahansa vaan koneella voisi esittää kokelaille esim. fysikaalisia kokeita ja mittaustuloksia, joihin kytkettäisi tehtäviä. Elävän aineiston esittäminen  olisi lähempänä nykyistä maailmaa kuin paperitulosteena tulevat kysymykset.

Mutta vielä on aikaa ennenkuin mitään tapahtuu. Koulun opetuksessa pitäisi myös tietotekniikan opetuskäyttöä kehittää. Kysymys kuuluukin kumpi tapahtuu ensin yo-kokeen uudistaminen vai lukion opetuksen tekninen uudistus. Uskon että opetuksesssa ei suurta muutosta tule ennenkuin  lukion päättökoe asettaa siihen omat vaatimukset.

Muutamassa Tampereen seudun lukiossa on opiskelijoille jaettu läppärit. Yrityksiä tietotekniikan lisäämiseen koulussa tehdään siis koko ajan. Ilman koneita ei voida mitään tehdä. Mutta mitä sitten tehdään koneiden kanssa. Siinä on haastetta kylliksi. Kuvitelkaa mielessänne mitä tahansa oppituntia. Opiskelijoilla on läppärit. Opettaja on valmiina opettamaan. Miten läppäreitä siinä tilanteessa käytetään eri aineiden opetuksessa. Mahdollisuuksia löytyy, mutta ne on vaan keksittävä tai sitten läppäristä tulee rasite. Kun ne läppärit on niin niitä pitäisi sitten käyttää eikö niin. Tilanne on vähintään haasteellinen.

Kangasalan lukion näkökulmasta katselen asiaa mielelläni vähän takamatkalta. Meillä on opetusteknologiaa jokaisessa luokassa. Lisäksi opettaja voi viedä luokkansa kahteen tietotekniikan luokkaan halutessaan. Olemme kokeilleet älytauluja, erilaisia oppimisalustoja: Pedanet, Opit, jne. Lisäksi olemme laittaneet opetusta verkkoon ja järjestäneet video-opetusta. Uusi videoneuvottelu - ja etäopetusjärjestelmä on vastikään otettu käyttöön. Kokeiluja on tehty ja tehdään. Tuntuukin toisinaan siltä, että esittävän opetuksen saturaatiopiste on saavutettu. Enää ei oppiminen ole tekniikasta kiinni. Ehkä jotain riippuu myös siitä oppijasta. Jotkut asiat kun pitää vaan opetella ja ymmärtää. Kannettu vesi ei pysy kauaa kaivossa. 

Toinen syy miksi emme heti hurahtaneet läppäreihin on se, että jo nyt löytyy läppäreitä parempia, huokeampia ja kevyempia vaihtoehtoja: erityyppiset tablettitratkaisut. Ne on käteviä kantaa mukana. Eikä tarvitse ottaa paineita opetuskäytöstä. Käytetään silloin kun siihen on selkeä tilaus. 

On mahdollista että Uudessa lukiossa  lähdetään kokeilemaan tämän tyyppistä ratkaisua. 

Tämän kevään yo-kokeiden pää on avattu. Nyt voi vaikka siemailla loput eväät ennen kotiin lähtöä. Helpotus.

 Jaksamista ja tsemppiä kaikille kevään kokeissa puurtaville!

Suurten asioiden äärellä

Tammikuun alussa tuli lunta kahdessa viikossa koko talven tarpeet. Kun niistä oli selvitty alkoivat  ennätyspakkaset. Ilmaston muutoksestako on kyse. Jos muutos on tapahtunut niin ilmasto on muuttunutei lämpöiseksi vaan ailahtelevaiseksi. Mitä tämä merkitsee koko maapallon tasolla. Onko syytä huolestua.

Kauniin talvimaisemien keskellä on käyty presidentin vaalit. Lupaukset on annettu ja kohta on aika kääriä hihat ja todeta tekoja sen presidentinkin on tehtävä. Millaisia tekoja. Mielenkiinnolla odotamme. Uusi presidentti herättää odotuksia ja toiveita. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn tultaneen puuttumaan toden teolla. Toivottavasti näin. On kuitenkin muistettava, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Yhteiskuntaa muuttamalla ei välttämättä saada ihmistä muuttumaan. Samalla kun panostetaan rakenteisiin, on myös selvitettävä onko mitään tehtävissä koulutusmyönteisyyden, oman elämänhallinnan ja ahkeruuden lisäämiseksi.

Suurten kysymysten äärellä olemme myös tänään julkisuuteen saatetun kuntauudistuksen kanssa. Suunnitelmat on tehty ja kartat vedetty uusiksi. Asiaa perustellaan palvelujen tarjonnalla. Missään tapauksessa tarkoitus ei ole huonontaa asioita vaan parantaa. Mutta ymmärtääkö kuntalainen tätä. Voi tietysti olla, että kuntalaiselta asiaa ei edes kysytä.

Hyvä että kuitenkin on  avattu keskustelu ennen lopullisia päätöksiä. Työryhmä on hienosti Pirkanmaalla jättänyt vähän pelivaraa. Jos kovasti pannaan hanttiin niin voidaanhan Orivesi, Pälkäne ja Hämeenkyrö jättää ulkopuolelle. Olemme todella isojen asioiden äärellä. Toivottavasti uudistusta ei kuitenkaan ajeta niin voimallisesti, että seuraavissa vaaleissa koittaa todellinen superjytky. Nythän on totuttu jo siihen, että voimasuhteet voivat heilahtaa vaaleista toiseen.

Itselleni päivän suuri asia on  uuden lukiorakennuksen  edistyminen. Rakentaja on vaihtanut kastuneet eristeet kuiviin. Se on oikeasti hyvä uutinen.
Aamulehdestä saimme jokin aika sitten lukea, mitä tapahtui Tampereelle kun uutta kerrostaloa pantiin kasaan kiireellä. Meillä on onneksi vastuunsa tunteva rakentaja, joka  on halunnut että työn jäljessä ei ole myöhemminkään valittamista. Toiseksi suuri juttu se, että  ensimmäiset kalustetilaukset lähtivät tänään. Päätöspöytäkirja liitteinen oli 10 sivun mittainen. Sen kirjoittamiseen ja suunnitteluun meni muun työn ohessa kolme päivää.  Putous  ohjelman Jani Petterin sketsi hahmoa lainaten voisi todeta; haittaaks se! 

    

  Ei haittaa.  Oman elämän hyvistä voi uutisista rakentaa mukavaa ajateltavaa. On vaan säädettävä silmälasit oikeaan suuntaan.